Italiassa Idolsin tapaisen laulukilpailun X-Factor voittanut Giusy Ferreri muistuttaa vahvan äänensä ansiosta aika lailla Amy Winehousea. Ehkä vertauksen yleisyys johtuu myös siitä, että hän esitti ohjelman ensimmäisissä koelauluissa Winehousen hitin Rehab:
Giusyn omaa levyä on ollut tekemässä mm. Tiziano Ferro (!!!), ja siltä löytyy myös ihanan ja omaperäisen tunteikas Non ti scordar mai di me, Älä koskaan unohda minua.
1/26/2009
Ciao vai Hola?!
Ciao ja hola! vihdoin myös tämän blogin toisen (kuten huomaatte, huomattavasti hiljaisemman) musiikkifanin puolesta. Puolustukseksi hiljaisuudelleni voin sanoa, että olen viime päivinä miettinyt, mikä biisi tai kuka laulaja voisi olla sopiva aloittamaan urani Superlativ-bloggarina. Ja eihän siihen ole kuin yksi oikea vastaus:
TIZIANO FERRO!!!
Suuri musiikillinen rakkauteni, Italiassa ja Etelä-Amerikassa suunnattoman suosittu tähti, herkkä ja innoittava runoilijapoika, musiikkinsa itse sanoittava ja säveltävä, ihana ja nerokas Tiziano Ferro todistaa, että on tilanteita, kun superlatiivitkaan eivät riitä. Ferron lukuisien loistavien biisien (häneltä ilmestyi juuri neljäs levy!) joukosta valitsin pitkän pohdinnan jälkeen Sere Neren. Miksi? Siksi, että kyseessä on
kaikkien aikojen soitetuin kappale!!!
Ja koska Tiziano on menestyksekkään laulajanuran ohella ehtinyt myös kouluttautua niin insinööriksi kuin italia-espanja-tulkiksikin (kaikki tämä 29. ikävuoteen mennessä!) ja hän tekee musiikkia myös espanjaksi ja englanniksi, laitan mukaan Sere Neren espanjankielisen version Tardes Negras. Kummasta tykkäätte enemmän? Ciao vai hola?!
TIZIANO FERRO!!!
Suuri musiikillinen rakkauteni, Italiassa ja Etelä-Amerikassa suunnattoman suosittu tähti, herkkä ja innoittava runoilijapoika, musiikkinsa itse sanoittava ja säveltävä, ihana ja nerokas Tiziano Ferro todistaa, että on tilanteita, kun superlatiivitkaan eivät riitä. Ferron lukuisien loistavien biisien (häneltä ilmestyi juuri neljäs levy!) joukosta valitsin pitkän pohdinnan jälkeen Sere Neren. Miksi? Siksi, että kyseessä on
kaikkien aikojen soitetuin kappale!!!
Ja koska Tiziano on menestyksekkään laulajanuran ohella ehtinyt myös kouluttautua niin insinööriksi kuin italia-espanja-tulkiksikin (kaikki tämä 29. ikävuoteen mennessä!) ja hän tekee musiikkia myös espanjaksi ja englanniksi, laitan mukaan Sere Neren espanjankielisen version Tardes Negras. Kummasta tykkäätte enemmän? Ciao vai hola?!
1/22/2009
Musiikkigaalat - viihdettä vailla vertaa.
Siinä missä Suomessa tuntuu olevan vaikeaa haalia kasaan kaikki neljä ehdokasta Emma-gaalan muutamaan kategoriaan, länsinaapurimme on erikoistunut jos jonkinmoisiin juhlatilaisuuksiin häkellyttävän mahtavista Euroviisukarsinnoistaan aina urheilugaaloihin asti. Ruotsalaista musiikkia juhlivat tilaisuudet eivät todellakaan ole poikkeus. Joka vuosi järjestetään Grammysien ruotsalainen versio Grammis Gala, Ruotsin yleisradion P3 Guld Gala sekä tänä vuonna 30 vuotta täyttänyt Rockbjörnen.
Tapahtumia ei ehkä ole reilua tai kannattavaa verrata Brit Awardsin tai MTV Music Awardsin kaltaisiin jättispektaakkeleihin, mutta pieneksi maaksi Skandinavian musiikkiylepeys onnistuu pistämään parastaan vuodesta toiseen. Henkilökohtainen fanaattisuuteni kyseisen maan musiikkituotantoa kohtaan saattaa olla jo yleisesti tunnettu fakta, mutta ruotsalaisen musiikin hienoutta vastaan on varsin hankala löytää päteviä argumentteja.
Siinä missä Suomessa "lifetime achievement" -nimisen kategorian olemassa olo on monina vuosina ollut naurettavuutta lähentelevää pakkopullaa, Ruotsissa kyseisiä pystejä kelpaa jaella. Tänä vuonna voiton vei itse ABBA, ja positiivisena yllätyksenä palkinnon tulivat noutamaan yhtyeen laulajatähdet Agnetha ja Anni-frid. Jälkimmäinen myös myönsi hävinneensä Singstar Abba-pelissä lapsenlapselleen useita kertoja.
Vuosi 2008 totta osiaan oli ruotsalaisen musiikin vuosi. Vanhat tekijät Håkan Hellström, Kent, Robyn, Lars Winnebäck, Soundtrack Of Our Lives, Anna Ternheim, In Flames ja Sugarplum Fairy porskuttivat voittoihin aiempien vuosien tapaan, ja uudet tulokkaat Kleerup, Amanda Jenssen, Markus Krunegård, Lykke Li ja Hästpojken sytyttivät maan musiikkitaivaalle uusia tähtiä.
Tänään Tukholmassa järjestetyssä Rockbjörnenissä meno oli melkoista:
Illan gaalakuningatar, vuoden naisartistiksi ja vuoden tulokkaaksi valittu Amanda Jenssen.
Illan gaalakuningas, "vuoden live-esiintyjä" sekä "vuoden albumi" -pystit saanut Håkan Hellström.
Nämä naiset eivät sen suurempia esittelyjä kaipaa. AA ilman BB:tä. .
Suomalaisverta iltaan toi Laakso-yhtyeestäkin tuttu Markus Krunegård, joka lauleli vampyyreista.
PS. Tsekatkaa lopuksi vielä loisteliasta uutta Sugarplum Fairyä.
Tapahtumia ei ehkä ole reilua tai kannattavaa verrata Brit Awardsin tai MTV Music Awardsin kaltaisiin jättispektaakkeleihin, mutta pieneksi maaksi Skandinavian musiikkiylepeys onnistuu pistämään parastaan vuodesta toiseen. Henkilökohtainen fanaattisuuteni kyseisen maan musiikkituotantoa kohtaan saattaa olla jo yleisesti tunnettu fakta, mutta ruotsalaisen musiikin hienoutta vastaan on varsin hankala löytää päteviä argumentteja.
Siinä missä Suomessa "lifetime achievement" -nimisen kategorian olemassa olo on monina vuosina ollut naurettavuutta lähentelevää pakkopullaa, Ruotsissa kyseisiä pystejä kelpaa jaella. Tänä vuonna voiton vei itse ABBA, ja positiivisena yllätyksenä palkinnon tulivat noutamaan yhtyeen laulajatähdet Agnetha ja Anni-frid. Jälkimmäinen myös myönsi hävinneensä Singstar Abba-pelissä lapsenlapselleen useita kertoja.
Vuosi 2008 totta osiaan oli ruotsalaisen musiikin vuosi. Vanhat tekijät Håkan Hellström, Kent, Robyn, Lars Winnebäck, Soundtrack Of Our Lives, Anna Ternheim, In Flames ja Sugarplum Fairy porskuttivat voittoihin aiempien vuosien tapaan, ja uudet tulokkaat Kleerup, Amanda Jenssen, Markus Krunegård, Lykke Li ja Hästpojken sytyttivät maan musiikkitaivaalle uusia tähtiä.
Tänään Tukholmassa järjestetyssä Rockbjörnenissä meno oli melkoista:
PS. Tsekatkaa lopuksi vielä loisteliasta uutta Sugarplum Fairyä.
1/18/2009
Probably the best duet in the world.
Oh. My. God. Tässä pieni lisäys eiliseen postaukseeni John ME:stä. Mies taitaa olla todellinen ammattilainen, sillä hän taisi juuri valita parhaan mahdollisen markkinointikikan uusimalle sinkulleen Love Is My Drug - hän duetoi siinä itsensä Amanda Jenssenin kanssa.
M.A.G.I.C.
1/17/2009
Myrskyvaroitus vuodelle 09.
Miehen nimi on Mattias Edlund, aka John ME. Jotkut saattavat muistaa hänet 90-luvun lopulla kohtalaista suosiota nauttineen The Motorhomesin charmikkaana laulajana. Bändihommat ovat nyt historiaa, ja herra Edlund tekee nyt sen sijaan paluuta musiikkipiireihin sooloartistina. Paljon on ehkä muuttunut, mutta charmikas hän on silti.
Mistä lie oudohko taiteiljanimi John ME juurensa juontaakaan, jäin koukkuun miehen soolomateriaaliin noin kaksi sekuntia sen jälkeen, kun ensisinkku "Love Is My Drug kajahti korviini artistin MySpace -sivulla. Tämän hetken jälkeen kuuntelin MySpacessa esillä olevia kappaleita - joita on tällä hetkellä jopa viisi - valehtelematta kaksi tuntia putkeen.
kuva: myspace.com/johnmemusic
Monipuolisuus on John ME:n valttikortti. Love Is My Drug -sinkkua luonnehditaan sanoilla "an infectious floor-filler". Tarttuva se todellakin on. Olen hyräillyt kertosäettä nyt vuorokauden verran, ja jos suomalaisilla klubeilla ymmärrettäisiin tanssittavan musiikin päälle yhtään tämänhetkistä tilannetta paremmin, voisin omin silmin todistaa sen olevan myös a floor-filler.
Sinkkubiisi hämää kuitenkin tyylillään jonkin verran, sillä loput kuulemistani kappaleista edustavat enemmänkin akustista genreä - kuitenkin enemmän Luke Pickett-mäisesti kuin James Bluntmaisesti.
Kuunnelkaa tai katukaa.
Mistä lie oudohko taiteiljanimi John ME juurensa juontaakaan, jäin koukkuun miehen soolomateriaaliin noin kaksi sekuntia sen jälkeen, kun ensisinkku "Love Is My Drug kajahti korviini artistin MySpace -sivulla. Tämän hetken jälkeen kuuntelin MySpacessa esillä olevia kappaleita - joita on tällä hetkellä jopa viisi - valehtelematta kaksi tuntia putkeen.
Monipuolisuus on John ME:n valttikortti. Love Is My Drug -sinkkua luonnehditaan sanoilla "an infectious floor-filler". Tarttuva se todellakin on. Olen hyräillyt kertosäettä nyt vuorokauden verran, ja jos suomalaisilla klubeilla ymmärrettäisiin tanssittavan musiikin päälle yhtään tämänhetkistä tilannetta paremmin, voisin omin silmin todistaa sen olevan myös a floor-filler.
Sinkkubiisi hämää kuitenkin tyylillään jonkin verran, sillä loput kuulemistani kappaleista edustavat enemmänkin akustista genreä - kuitenkin enemmän Luke Pickett-mäisesti kuin James Bluntmaisesti.
Kuunnelkaa tai katukaa.
1/14/2009
Ever heard of a band called Coldplay?
Siinä missä vuonna 2006 indierock vyöryi musiikkimaailman sotatantereelle rintaman tavoin, vuonna 2007 koettiin emorockin uusi nousu. Viime vuonna monien huomion varastivat etenkin naispuoleiset r'n b ja soul -laulajat, sekä useat laulaja-lauluntekijät. Tähän viittaa mm. se, että Duffyn Rockferry kuului vuoden myydyimpiin levyihin, ja Amy Winehouse jatkoi musiikillista voittokulkuaan henkilökohtaisen toilailunsa sivutoimena.
Seuraavassa lista vuoden 2008 henkilökohtaisista musiikkisuosikeista:
1. Amanda Jenssen
Ruotsin Duffyksikin kutsuttu singer-songwriter onnistui lyhyessä ajassa osoittamaan olevansa parasta, mitä Idols-formaatti on tehtaillut. Idol-kakkosen saavutuksiin viime vuonna kuuluivat mm. platinaa myynyt levy Killing My Darlings, maan myydyimpiin sinkkuihin lukeutuva Do You Love Me, titteli "Vuoden kiertuekuningatar" sekä yhteensä 12 ehdokkuutta Ruotsin musiikkipalkintogaaloissa. Ei huonompi saldo 20-vuotiaalta skånelaiselta.
2. Glasvegas
Skotlantilais-sensaation levy muistuttaa toisesta hype-bändistä The Nationalista - se on vain parempi. Laulajan äänen kaikuefekti, rytmikäs rumpukomppi ja runsas skottilais-aksentti sulattavat yhdistelmällään sydämiä. Sekä Flowers and Football Tops että Geraldine kuuluvat vuoden parhaisiin kappaleisiin. Mainio saavutus bändiltä, jota ei vielä muutama kuukausi sitten tunnettu Britteinsaarten ulkopuolella.
3. Coldplay
Nyt se on vain myönnettävä. Tuoreimmalla albumillaan Coldplay nousi virallisesti henkilökohtaisen "kaikkien aikojen parhaat bändit" -listani korkeimmalle sijalle. Minulle on arvoitus, kuinka kolmen miltei virheettömän levyn jälkeen Chris Martin ja kumppanit ovat löytäneet inspiraation Viva La Vida (Or Death And All His Friends) -pitkäsoitolle, ja lisäksi vielä Prospekt's March -ep:lle. Yhtyeen neroutta ja uuden materiaalin hienouden loistetta ei onnistunut himmentämään edes Joe Satrianin hieman hupaisa plagiointi-syytös.
4. MGMT
The Managementina ennen tunnettu kahden opiskelijan muodostama yhtye palasi, vaihtoi nimeä, ja teki vuoden parhaan levyn (mm. NME:n toimituksen mielestä). Oracular Spectacular ei ainoastaan ihastuta hauskalla nimellään, vaan tuo esille jotain sellaista, mistä ei aikaisemmin musiikin maailmassa tiedetty. Electrobiiteillä maustettu hyvänmielen albumi sisältää kappaleita, joiden riffit kaikuivat kesällä mitä luultavammin sadoissa Roskildeen matkalla olleissa festaribusseissa kautta Euroopan. Eikä turhaan, sillä tahtoisin kruunata Time To Pretendin kesän tarttuvimmaksi kappaleeksi. Unohtakaa jo ne Rusketusraidat.
5. Håkan Hellström
Kesäkuun Helsingin keikan jälkeen Otto Talvio luonnehti Hellströmia "Ruotsin Bruce Springsteeniksi". Näiden miesten välillä on lukuisia eroja: Håkanin musiikki on parempaa. Hän onnistuu vetoamaan tunteisiin tavalla, joka jättää Brucen kylmäksi. Hänen sanoituksensa ja ennen kaikkea live-esiintymisensä ovat vertaansa vailla. Mutta yksi asia heitä yhdistää: oikeus lempinimeen "The Boss". Alkuvuodesta julkaistu Försent för Edelweiss ei ehkä ole miehen paras levy, mutta siltä löytyy lukuisia "Tro och tvivelin" kaltaisia huippuhetkiä, joita kuunnellessa kyynelkanavien funktio ei pääse unohtumaan. Niinkuin ei myöskään silloin, kuin Håkan ojensi minulle (kyllä, HÅKAN. MINULLE.) ruusun kesäkuisena iltana, katsoi suoraan silmiin ja sanoi "Tack.".
Muita maininnan ansainneita: Markus Krunegård. Duffy. Anna Ternheim. Veronica Maggio. The Killers. ABBA. Lykke Li. Hello Saferide. Ja YES MAN -elokuvan soundtrack (Munchausen Py Proxyn pitäisi olla oikea bändi, siitä olen vakuuttunut).
/Emmi.
Seuraavassa lista vuoden 2008 henkilökohtaisista musiikkisuosikeista:
1. Amanda Jenssen
Ruotsin Duffyksikin kutsuttu singer-songwriter onnistui lyhyessä ajassa osoittamaan olevansa parasta, mitä Idols-formaatti on tehtaillut. Idol-kakkosen saavutuksiin viime vuonna kuuluivat mm. platinaa myynyt levy Killing My Darlings, maan myydyimpiin sinkkuihin lukeutuva Do You Love Me, titteli "Vuoden kiertuekuningatar" sekä yhteensä 12 ehdokkuutta Ruotsin musiikkipalkintogaaloissa. Ei huonompi saldo 20-vuotiaalta skånelaiselta.
2. Glasvegas
Skotlantilais-sensaation levy muistuttaa toisesta hype-bändistä The Nationalista - se on vain parempi. Laulajan äänen kaikuefekti, rytmikäs rumpukomppi ja runsas skottilais-aksentti sulattavat yhdistelmällään sydämiä. Sekä Flowers and Football Tops että Geraldine kuuluvat vuoden parhaisiin kappaleisiin. Mainio saavutus bändiltä, jota ei vielä muutama kuukausi sitten tunnettu Britteinsaarten ulkopuolella.
3. Coldplay
Nyt se on vain myönnettävä. Tuoreimmalla albumillaan Coldplay nousi virallisesti henkilökohtaisen "kaikkien aikojen parhaat bändit" -listani korkeimmalle sijalle. Minulle on arvoitus, kuinka kolmen miltei virheettömän levyn jälkeen Chris Martin ja kumppanit ovat löytäneet inspiraation Viva La Vida (Or Death And All His Friends) -pitkäsoitolle, ja lisäksi vielä Prospekt's March -ep:lle. Yhtyeen neroutta ja uuden materiaalin hienouden loistetta ei onnistunut himmentämään edes Joe Satrianin hieman hupaisa plagiointi-syytös.
4. MGMT
The Managementina ennen tunnettu kahden opiskelijan muodostama yhtye palasi, vaihtoi nimeä, ja teki vuoden parhaan levyn (mm. NME:n toimituksen mielestä). Oracular Spectacular ei ainoastaan ihastuta hauskalla nimellään, vaan tuo esille jotain sellaista, mistä ei aikaisemmin musiikin maailmassa tiedetty. Electrobiiteillä maustettu hyvänmielen albumi sisältää kappaleita, joiden riffit kaikuivat kesällä mitä luultavammin sadoissa Roskildeen matkalla olleissa festaribusseissa kautta Euroopan. Eikä turhaan, sillä tahtoisin kruunata Time To Pretendin kesän tarttuvimmaksi kappaleeksi. Unohtakaa jo ne Rusketusraidat.
5. Håkan Hellström
Kesäkuun Helsingin keikan jälkeen Otto Talvio luonnehti Hellströmia "Ruotsin Bruce Springsteeniksi". Näiden miesten välillä on lukuisia eroja: Håkanin musiikki on parempaa. Hän onnistuu vetoamaan tunteisiin tavalla, joka jättää Brucen kylmäksi. Hänen sanoituksensa ja ennen kaikkea live-esiintymisensä ovat vertaansa vailla. Mutta yksi asia heitä yhdistää: oikeus lempinimeen "The Boss". Alkuvuodesta julkaistu Försent för Edelweiss ei ehkä ole miehen paras levy, mutta siltä löytyy lukuisia "Tro och tvivelin" kaltaisia huippuhetkiä, joita kuunnellessa kyynelkanavien funktio ei pääse unohtumaan. Niinkuin ei myöskään silloin, kuin Håkan ojensi minulle (kyllä, HÅKAN. MINULLE.) ruusun kesäkuisena iltana, katsoi suoraan silmiin ja sanoi "Tack.".
Muita maininnan ansainneita: Markus Krunegård. Duffy. Anna Ternheim. Veronica Maggio. The Killers. ABBA. Lykke Li. Hello Saferide. Ja YES MAN -elokuvan soundtrack (Munchausen Py Proxyn pitäisi olla oikea bändi, siitä olen vakuuttunut).
/Emmi.
1/11/2009
Sugar, let's go.
Jokaisella blogilla on se ensimmäinen postaus. Olkoon tämä nyt siis Superlativin sellainen.
Kahden viestinnän opiskelija-tytön päähänpistosta syntyneen blogin on tarkoitus olla musiikista ja popkulttuurista kertovaa, toivottavasti suhteellisen laadukasta kirjoittelua sisältävä ja
enemmän tai vähemmän säännöllisesti ilmestyv julkaisu. Emmyleen salainen ammattihaave on musiikkitoimittaja, minkä vuoksi Rumban, Sonicin ja Q:n kaltaiset lehdet kuuluvat vakiolukemistoon. Vuosien aikana suurimman arvostuksen Emmin silmissä ovat keränneet nimet kuten Otto Talvio, Niklas Elmér, Jan Gradvall sekä Samuli Knuuti. Hyvä musiikkijournalismi vakuuttaa - huono aiheuttaa ainoastaan mieleen piirtyviä kysymysmerkkejä ja sääliä kirjoittajaa kohtaan.
Musiikin suhteen Emmi on lähestulkoon kaikkiruokainen, mutta kuulokkeista kaikuu todennäköisimmin indie, ruotsalainen rock tai akustista lähentelevä singer-songwriter materiaali.
Lizellen tanssimaan saavat italialainen musiikki, parhaat pophitit, r'n'b ja ikikuumat klassikot. Musiikkimarkkinoiden angloamerikkalainen hegemonia ärsyttää varsinkin silloin, kun se ei saa laulamaan mukana tai ihailemaan hohdokkaita musavideoita. Koska vieraat kielet ja kulttuurit kiinnostavat, ei tule niitä puuttumaan myöskään blogimerkinnöistä.
Jos haluat lukea objektiivisia, subjektiivisia tai ylipäänsä jonkinlaisia mielipiteitä musiikkikulttuurista, watch this space. Emme väitä astuvamme Otto Talvion tai Samuli Knuutin saappaisiin, mutta olemme kaksi tyttöä jotka pitävät musiikista ja tykkäävät kirjoittaa ainakin yhtä paljon kuin edellä mainitut herrat.
Over and out.
/Emmi & Liisa.
Kahden viestinnän opiskelija-tytön päähänpistosta syntyneen blogin on tarkoitus olla musiikista ja popkulttuurista kertovaa, toivottavasti suhteellisen laadukasta kirjoittelua sisältävä ja
enemmän tai vähemmän säännöllisesti ilmestyv julkaisu. Emmyleen salainen ammattihaave on musiikkitoimittaja, minkä vuoksi Rumban, Sonicin ja Q:n kaltaiset lehdet kuuluvat vakiolukemistoon. Vuosien aikana suurimman arvostuksen Emmin silmissä ovat keränneet nimet kuten Otto Talvio, Niklas Elmér, Jan Gradvall sekä Samuli Knuuti. Hyvä musiikkijournalismi vakuuttaa - huono aiheuttaa ainoastaan mieleen piirtyviä kysymysmerkkejä ja sääliä kirjoittajaa kohtaan.
Musiikin suhteen Emmi on lähestulkoon kaikkiruokainen, mutta kuulokkeista kaikuu todennäköisimmin indie, ruotsalainen rock tai akustista lähentelevä singer-songwriter materiaali.
Lizellen tanssimaan saavat italialainen musiikki, parhaat pophitit, r'n'b ja ikikuumat klassikot. Musiikkimarkkinoiden angloamerikkalainen hegemonia ärsyttää varsinkin silloin, kun se ei saa laulamaan mukana tai ihailemaan hohdokkaita musavideoita. Koska vieraat kielet ja kulttuurit kiinnostavat, ei tule niitä puuttumaan myöskään blogimerkinnöistä.
Jos haluat lukea objektiivisia, subjektiivisia tai ylipäänsä jonkinlaisia mielipiteitä musiikkikulttuurista, watch this space. Emme väitä astuvamme Otto Talvion tai Samuli Knuutin saappaisiin, mutta olemme kaksi tyttöä jotka pitävät musiikista ja tykkäävät kirjoittaa ainakin yhtä paljon kuin edellä mainitut herrat.
Over and out.
/Emmi & Liisa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)