Ever heard of a band called Coldplay?

Siinä missä vuonna 2006 indierock vyöryi musiikkimaailman sotatantereelle rintaman tavoin, vuonna 2007 koettiin emorockin uusi nousu. Viime vuonna monien huomion varastivat etenkin naispuoleiset r'n b ja soul -laulajat, sekä useat laulaja-lauluntekijät. Tähän viittaa mm. se, että Duffyn Rockferry kuului vuoden myydyimpiin levyihin, ja Amy Winehouse jatkoi musiikillista voittokulkuaan henkilökohtaisen toilailunsa sivutoimena.

Seuraavassa lista vuoden 2008 henkilökohtaisista musiikkisuosikeista:

1. Amanda Jenssen

Ruotsin Duffyksikin kutsuttu singer-songwriter onnistui lyhyessä ajassa osoittamaan olevansa parasta, mitä Idols-formaatti on tehtaillut. Idol-kakkosen saavutuksiin viime vuonna kuuluivat mm. platinaa myynyt levy Killing My Darlings, maan myydyimpiin sinkkuihin lukeutuva Do You Love Me, titteli "Vuoden kiertuekuningatar" sekä yhteensä 12 ehdokkuutta Ruotsin musiikkipalkintogaaloissa. Ei huonompi saldo 20-vuotiaalta skånelaiselta.

2. Glasvegas

Skotlantilais-sensaation levy muistuttaa toisesta hype-bändistä The Nationalista - se on vain parempi. Laulajan äänen kaikuefekti, rytmikäs rumpukomppi ja runsas skottilais-aksentti sulattavat yhdistelmällään sydämiä. Sekä Flowers and Football Tops että Geraldine kuuluvat vuoden parhaisiin kappaleisiin. Mainio saavutus bändiltä, jota ei vielä muutama kuukausi sitten tunnettu Britteinsaarten ulkopuolella.

3. Coldplay


Nyt se on vain myönnettävä. Tuoreimmalla albumillaan Coldplay nousi virallisesti henkilökohtaisen "kaikkien aikojen parhaat bändit" -listani korkeimmalle sijalle. Minulle on arvoitus, kuinka kolmen miltei virheettömän levyn jälkeen Chris Martin ja kumppanit ovat löytäneet inspiraation Viva La Vida (Or Death And All His Friends) -pitkäsoitolle, ja lisäksi vielä Prospekt's March -ep:lle. Yhtyeen neroutta ja uuden materiaalin hienouden loistetta ei onnistunut himmentämään edes Joe Satrianin hieman hupaisa plagiointi-syytös.

4. MGMT

The Managementina ennen tunnettu kahden opiskelijan muodostama yhtye palasi, vaihtoi nimeä, ja teki vuoden parhaan levyn (mm. NME:n toimituksen mielestä). Oracular Spectacular ei ainoastaan ihastuta hauskalla nimellään, vaan tuo esille jotain sellaista, mistä ei aikaisemmin musiikin maailmassa tiedetty. Electrobiiteillä maustettu hyvänmielen albumi sisältää kappaleita, joiden riffit kaikuivat kesällä mitä luultavammin sadoissa Roskildeen matkalla olleissa festaribusseissa kautta Euroopan. Eikä turhaan, sillä tahtoisin kruunata Time To Pretendin kesän tarttuvimmaksi kappaleeksi. Unohtakaa jo ne Rusketusraidat.

5. Håkan Hellström


Kesäkuun Helsingin keikan jälkeen Otto Talvio luonnehti Hellströmia "Ruotsin Bruce Springsteeniksi". Näiden miesten välillä on lukuisia eroja: Håkanin musiikki on parempaa. Hän onnistuu vetoamaan tunteisiin tavalla, joka jättää Brucen kylmäksi. Hänen sanoituksensa ja ennen kaikkea live-esiintymisensä ovat vertaansa vailla. Mutta yksi asia heitä yhdistää: oikeus lempinimeen "The Boss". Alkuvuodesta julkaistu Försent för Edelweiss ei ehkä ole miehen paras levy, mutta siltä löytyy lukuisia "Tro och tvivelin" kaltaisia huippuhetkiä, joita kuunnellessa kyynelkanavien funktio ei pääse unohtumaan. Niinkuin ei myöskään silloin, kuin Håkan ojensi minulle (kyllä, HÅKAN. MINULLE.) ruusun kesäkuisena iltana, katsoi suoraan silmiin ja sanoi "Tack.".

Muita maininnan ansainneita: Markus Krunegård. Duffy. Anna Ternheim. Veronica Maggio. The Killers. ABBA. Lykke Li. Hello Saferide. Ja YES MAN -elokuvan soundtrack (Munchausen Py Proxyn pitäisi olla oikea bändi, siitä olen vakuuttunut).

/Emmi.