Welcome to Glasvegas

Mun on pakko tunnustaa yksi asia. Vielä viime viikolla, kun luin Nytistä juttua Franz Ferdinandista, luulin, etttä Glasvegasilla viitattiin Glasgown kaupunkiin. Tämä siitä huolimatta, että kanssabloggarini Emmi oli jo kirjoittanut kyseisestä bändistä! Emmin vuoden 2008 parhaat -listauksesta löytynyt bändi ei vielä postauksen luettuani sanonut minulle mitään, ja niinpä sen nimikin unohtui. Nyt, kahden päivän kuuntelun jälkeen, olen kuitenkin valmis siteeraamaan Emmiä:
"Laulajan äänen kaikuefekti, rytmikäs rumpukomppi ja runsas skottilais-aksentti sulattavat yhdistelmällään sydämiä".

Tässä siis Glasvegas ja koruttoman surullinen Daddy's Gone.

Parhaita sanoituksia. Osa 1.

Siitä asti kuin ensimmäisen kerran kuulin seuraavan kappaleen olen miettinyt miten 17-18 -vuotias tyttö on ikinä onnistunut tekemään tälläistä kappaletta, ja etenkin tälläisiä sanoituksia. Ikävä kyllä biisi ei ole tähän mennessä edennyt demo-tasoa pidemmälle, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että sanoitukset ovat yhdet parhaita koskaan kuulemistani.



Amanda Jenssen - Lockdown

Derek Lee, where is he?
In the White House sipping tee
Shot his wife with a fortythree
Laws will bend if you're grand,
A broken heart is hard to mend
On a cheating wife you can't depend

It's lockdown for the broken
'cause God has spoken
It's lockdown for the forgotten ones
Their daughters and their sons

Linda Ray was a maid
Cleaning toilets everyday
Every night she used to pray for change
What? Did she hurt your knee?
That was quite a felony
Attempt of murder, second degree

It's lockdown for the broken
God has chosen
It's lockdown for the forgotten ones
Their daughters and their sons

Jimmy Reddal got a medal
Shot some folks, got settled,
Mansion in Philly
One missing link said he's shrink
Bombed a ship and made it sink
Quite a hero now, isn't he?

It's lockdown for the broken
'cause God has spoken
It's lockdown for the forgotten ones
Their daughters and their sons

With guns and tasers
Hide all the razors
Thick bars so they won't fight
Now we can sleep good tonight
Now we can sleep good tonight

Kuuntele itse biisi täältä: http://www.youtube.com/watch?v=cgfPgE0lvOc.

Now it's official...

...Coldplayn Viva La Vida on vuoden 2008 paras biisi. Eilen järjestetyssä Grammy-gaalassa yhtye voitti ansaitusti arvostetun Song Of The Year -kategorian. Näin jälkikäteen ajatellen, kuka muu sen olisi voinut edes voittaa? Eipä juuri kukaan.

Congrats, boys.

PS. Taitaa Joe Satriani nyt ihmetellä, miksei hänen If I Could Fly -biisinsä, jota Coldplay Viva La Vidalla muka plagioi ja pahasti, saanut ikinä Grammy-ehdokkuutta saatika palkintoa.

Alive!

Salilla ollessani viihdytän itseäni kuuntelemalla treenaamista varten suunnittelemaani iTunes-soittolistaa. Siinä juoksumatolla juostessani mietin aina, kuinka The Arkin Clamour For Glamour on ehkä maailman tarttuvin kappale, ja kuinka ärsyyntynyt olen siitä, että missasin MGMT:n viimekesäisen Tavastian keikan. Yksi biisi soittolistallani nousee kuitenkin usein ylitse muiden. En kykene ymmärtämään, miten muuten keskinkertainen amerikkalaisbändi onnistui luomaan sellaisen musiikillisen mestariteoksen, joka sijoittuu varmasti omalle "Kaikkien aikojen parhaat kappaleet TOP 10" -listalleni.

Saanen esitellä, Say Anything: Alive With The Glory Of Love.

.

Voi tuota tarttuvaisuuden määrää.

Jag har fel på hjärnan

Olen saattanut tässä blogissa mainita jo aikaisemmin miehen nimeltä Markus Krunegård. Olen alkanut vasta viimeisiten kuukausien aikana tajuamaan mikä musikaalinen nero tuo mies oikeastaan on. Hän on tehnyt musiikkia sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi, ja hänen lyriikkansa voisivat mahtavuudellaan haastaa melkeimpä Håkan Hellströminkin. Suomessa "Mackania" ei indie- ja suomenruotsalaispiirien ulkopuolella tunneta, mikä on sääli. Tornionjokilaakson ylpeys on siispä asettunut naapurimaahamme Ruotsiin, jossa hänellä nykyään on jo aikamoinen "stjärnstatus". Seuraavassa Mr. Krunegårdin kootut projektit, tutustu tai kadu!

1) Laakso. Suomenkielisen nimen alla indie-rockia soittava yhtye laulaa välillä englanniksi, välillä kuitenkin myös suomeksi.


Laakso ft. Peter Jöbäck - Italy vs. Helsinki


2) Laakso på finska
Markus onnistui kynäilemään kelpotekstejä myös suomenkieliselle Mämmilä Rock -levylle. Hentoisella ruotsalaiskorostuksella laulettua rockia.

Laakso - See You In Huhtikuu (live)

3) Sooloprojekti
Vuonna 2008 julkaistua Markusevangeliet-albumia kehuttiin yhdeksi vuoden parhaista albumeista. Kuulin Jag Är En Vampyrin, ostin levyn, jäin koukkuun. Mahtavuutta.

Markus Krunegård - Jag är en vampyr

Tällä hetkellä olen henkilökohtaisesti täysin lumoutunut pari viikkoa sitten debyyttinsä saaneesta "Fel På Hjärnan" -kappaleesta.

Markus Krunegård - Fel på hjärnan (live)

"Lyssnar på en inspelad konsert. Åh nej fy fan låter jag så där
Lika ostämd som min gitarr. Att dricka sprit tar udden av allt
Ringer finska mamma för att få tröst. Men finska mamma måste skälla först
Du slänger bort en fin karriär. Se på dig själv. Ska man se ut sådär?"

Tuossa vain yksi monista taidonnäytteistä.

Italian Amy Winehouse

Italiassa Idolsin tapaisen laulukilpailun X-Factor voittanut Giusy Ferreri muistuttaa vahvan äänensä ansiosta aika lailla Amy Winehousea. Ehkä vertauksen yleisyys johtuu myös siitä, että hän esitti ohjelman ensimmäisissä koelauluissa Winehousen hitin Rehab:



Giusyn omaa levyä on ollut tekemässä mm. Tiziano Ferro (!!!), ja siltä löytyy myös ihanan ja omaperäisen tunteikas Non ti scordar mai di me, Älä koskaan unohda minua.

Ciao vai Hola?!

Ciao ja hola! vihdoin myös tämän blogin toisen (kuten huomaatte, huomattavasti hiljaisemman) musiikkifanin puolesta. Puolustukseksi hiljaisuudelleni voin sanoa, että olen viime päivinä miettinyt, mikä biisi tai kuka laulaja voisi olla sopiva aloittamaan urani Superlativ-bloggarina. Ja eihän siihen ole kuin yksi oikea vastaus:

TIZIANO FERRO!!!

Suuri musiikillinen rakkauteni, Italiassa ja Etelä-Amerikassa suunnattoman suosittu tähti, herkkä ja innoittava runoilijapoika, musiikkinsa itse sanoittava ja säveltävä, ihana ja nerokas Tiziano Ferro todistaa, että on tilanteita, kun superlatiivitkaan eivät riitä. Ferron lukuisien loistavien biisien (häneltä ilmestyi juuri neljäs levy!) joukosta valitsin pitkän pohdinnan jälkeen Sere Neren. Miksi? Siksi, että kyseessä on
kaikkien aikojen soitetuin kappale!!!

Ja koska Tiziano on menestyksekkään laulajanuran ohella ehtinyt myös kouluttautua niin insinööriksi kuin italia-espanja-tulkiksikin (kaikki tämä 29. ikävuoteen mennessä!) ja hän tekee musiikkia myös espanjaksi ja englanniksi, laitan mukaan Sere Neren espanjankielisen version Tardes Negras. Kummasta tykkäätte enemmän? Ciao vai hola?!

Musiikkigaalat - viihdettä vailla vertaa.

Siinä missä Suomessa tuntuu olevan vaikeaa haalia kasaan kaikki neljä ehdokasta Emma-gaalan muutamaan kategoriaan, länsinaapurimme on erikoistunut jos jonkinmoisiin juhlatilaisuuksiin häkellyttävän mahtavista Euroviisukarsinnoistaan aina urheilugaaloihin asti. Ruotsalaista musiikkia juhlivat tilaisuudet eivät todellakaan ole poikkeus. Joka vuosi järjestetään Grammysien ruotsalainen versio Grammis Gala, Ruotsin yleisradion P3 Guld Gala sekä tänä vuonna 30 vuotta täyttänyt Rockbjörnen.

Tapahtumia ei ehkä ole reilua tai kannattavaa verrata Brit Awardsin tai MTV Music Awardsin kaltaisiin jättispektaakkeleihin, mutta pieneksi maaksi Skandinavian musiikkiylepeys onnistuu pistämään parastaan vuodesta toiseen. Henkilökohtainen fanaattisuuteni kyseisen maan musiikkituotantoa kohtaan saattaa olla jo yleisesti tunnettu fakta, mutta ruotsalaisen musiikin hienoutta vastaan on varsin hankala löytää päteviä argumentteja.
Siinä missä Suomessa "lifetime achievement" -nimisen kategorian olemassa olo on monina vuosina ollut naurettavuutta lähentelevää pakkopullaa, Ruotsissa kyseisiä pystejä kelpaa jaella. Tänä vuonna voiton vei itse ABBA, ja positiivisena yllätyksenä palkinnon tulivat noutamaan yhtyeen laulajatähdet Agnetha ja Anni-frid. Jälkimmäinen myös myönsi hävinneensä Singstar Abba-pelissä lapsenlapselleen useita kertoja.

Vuosi 2008 totta osiaan oli ruotsalaisen musiikin vuosi. Vanhat tekijät Håkan Hellström, Kent, Robyn, Lars Winnebäck, Soundtrack Of Our Lives, Anna Ternheim, In Flames ja Sugarplum Fairy porskuttivat voittoihin aiempien vuosien tapaan, ja uudet tulokkaat Kleerup, Amanda Jenssen, Markus Krunegård, Lykke Li ja Hästpojken sytyttivät maan musiikkitaivaalle uusia tähtiä.

Tänään Tukholmassa järjestetyssä Rockbjörnenissä meno oli melkoista:

Illan gaalakuningatar, vuoden naisartistiksi ja vuoden tulokkaaksi valittu Amanda Jenssen.
Illan gaalakuningas, "vuoden live-esiintyjä" sekä "vuoden albumi" -pystit saanut Håkan Hellström.

Nämä naiset eivät sen suurempia esittelyjä kaipaa. AA ilman BB:tä..

Suomalaisverta iltaan toi Laakso-yhtyeestäkin tuttu Markus Krunegård, joka lauleli vampyyreista.

PS. Tsekatkaa lopuksi vielä loisteliasta uutta Sugarplum Fairyä.

Probably the best duet in the world.

Oh. My. God. Tässä pieni lisäys eiliseen postaukseeni John ME:stä. Mies taitaa olla todellinen ammattilainen, sillä hän taisi juuri valita parhaan mahdollisen markkinointikikan uusimalle sinkulleen Love Is My Drug - hän duetoi siinä itsensä Amanda Jenssenin kanssa.

M.A.G.I.C.

Myrskyvaroitus vuodelle 09.

Miehen nimi on Mattias Edlund, aka John ME. Jotkut saattavat muistaa hänet 90-luvun lopulla kohtalaista suosiota nauttineen The Motorhomesin charmikkaana laulajana. Bändihommat ovat nyt historiaa, ja herra Edlund tekee nyt sen sijaan paluuta musiikkipiireihin sooloartistina. Paljon on ehkä muuttunut, mutta charmikas hän on silti.

Mistä lie oudohko taiteiljanimi John ME juurensa juontaakaan, jäin koukkuun miehen soolomateriaaliin noin kaksi sekuntia sen jälkeen, kun ensisinkku "Love Is My Drug kajahti korviini artistin MySpace -sivulla. Tämän hetken jälkeen kuuntelin MySpacessa esillä olevia kappaleita - joita on tällä hetkellä jopa viisi - valehtelematta kaksi tuntia putkeen.

kuva: myspace.com/johnmemusic

Monipuolisuus on John ME:n valttikortti. Love Is My Drug -sinkkua luonnehditaan sanoilla "an infectious floor-filler". Tarttuva se todellakin on. Olen hyräillyt kertosäettä nyt vuorokauden verran, ja jos suomalaisilla klubeilla ymmärrettäisiin tanssittavan musiikin päälle yhtään tämänhetkistä tilannetta paremmin, voisin omin silmin todistaa sen olevan myös a floor-filler.
Sinkkubiisi hämää kuitenkin tyylillään jonkin verran, sillä loput kuulemistani kappaleista edustavat enemmänkin akustista genreä - kuitenkin enemmän Luke Pickett-mäisesti kuin James Bluntmaisesti.

Kuunnelkaa tai katukaa.

Ever heard of a band called Coldplay?

Siinä missä vuonna 2006 indierock vyöryi musiikkimaailman sotatantereelle rintaman tavoin, vuonna 2007 koettiin emorockin uusi nousu. Viime vuonna monien huomion varastivat etenkin naispuoleiset r'n b ja soul -laulajat, sekä useat laulaja-lauluntekijät. Tähän viittaa mm. se, että Duffyn Rockferry kuului vuoden myydyimpiin levyihin, ja Amy Winehouse jatkoi musiikillista voittokulkuaan henkilökohtaisen toilailunsa sivutoimena.

Seuraavassa lista vuoden 2008 henkilökohtaisista musiikkisuosikeista:

1. Amanda Jenssen

Ruotsin Duffyksikin kutsuttu singer-songwriter onnistui lyhyessä ajassa osoittamaan olevansa parasta, mitä Idols-formaatti on tehtaillut. Idol-kakkosen saavutuksiin viime vuonna kuuluivat mm. platinaa myynyt levy Killing My Darlings, maan myydyimpiin sinkkuihin lukeutuva Do You Love Me, titteli "Vuoden kiertuekuningatar" sekä yhteensä 12 ehdokkuutta Ruotsin musiikkipalkintogaaloissa. Ei huonompi saldo 20-vuotiaalta skånelaiselta.

2. Glasvegas

Skotlantilais-sensaation levy muistuttaa toisesta hype-bändistä The Nationalista - se on vain parempi. Laulajan äänen kaikuefekti, rytmikäs rumpukomppi ja runsas skottilais-aksentti sulattavat yhdistelmällään sydämiä. Sekä Flowers and Football Tops että Geraldine kuuluvat vuoden parhaisiin kappaleisiin. Mainio saavutus bändiltä, jota ei vielä muutama kuukausi sitten tunnettu Britteinsaarten ulkopuolella.

3. Coldplay


Nyt se on vain myönnettävä. Tuoreimmalla albumillaan Coldplay nousi virallisesti henkilökohtaisen "kaikkien aikojen parhaat bändit" -listani korkeimmalle sijalle. Minulle on arvoitus, kuinka kolmen miltei virheettömän levyn jälkeen Chris Martin ja kumppanit ovat löytäneet inspiraation Viva La Vida (Or Death And All His Friends) -pitkäsoitolle, ja lisäksi vielä Prospekt's March -ep:lle. Yhtyeen neroutta ja uuden materiaalin hienouden loistetta ei onnistunut himmentämään edes Joe Satrianin hieman hupaisa plagiointi-syytös.

4. MGMT

The Managementina ennen tunnettu kahden opiskelijan muodostama yhtye palasi, vaihtoi nimeä, ja teki vuoden parhaan levyn (mm. NME:n toimituksen mielestä). Oracular Spectacular ei ainoastaan ihastuta hauskalla nimellään, vaan tuo esille jotain sellaista, mistä ei aikaisemmin musiikin maailmassa tiedetty. Electrobiiteillä maustettu hyvänmielen albumi sisältää kappaleita, joiden riffit kaikuivat kesällä mitä luultavammin sadoissa Roskildeen matkalla olleissa festaribusseissa kautta Euroopan. Eikä turhaan, sillä tahtoisin kruunata Time To Pretendin kesän tarttuvimmaksi kappaleeksi. Unohtakaa jo ne Rusketusraidat.

5. Håkan Hellström


Kesäkuun Helsingin keikan jälkeen Otto Talvio luonnehti Hellströmia "Ruotsin Bruce Springsteeniksi". Näiden miesten välillä on lukuisia eroja: Håkanin musiikki on parempaa. Hän onnistuu vetoamaan tunteisiin tavalla, joka jättää Brucen kylmäksi. Hänen sanoituksensa ja ennen kaikkea live-esiintymisensä ovat vertaansa vailla. Mutta yksi asia heitä yhdistää: oikeus lempinimeen "The Boss". Alkuvuodesta julkaistu Försent för Edelweiss ei ehkä ole miehen paras levy, mutta siltä löytyy lukuisia "Tro och tvivelin" kaltaisia huippuhetkiä, joita kuunnellessa kyynelkanavien funktio ei pääse unohtumaan. Niinkuin ei myöskään silloin, kuin Håkan ojensi minulle (kyllä, HÅKAN. MINULLE.) ruusun kesäkuisena iltana, katsoi suoraan silmiin ja sanoi "Tack.".

Muita maininnan ansainneita: Markus Krunegård. Duffy. Anna Ternheim. Veronica Maggio. The Killers. ABBA. Lykke Li. Hello Saferide. Ja YES MAN -elokuvan soundtrack (Munchausen Py Proxyn pitäisi olla oikea bändi, siitä olen vakuuttunut).

/Emmi.

Sugar, let's go.

Jokaisella blogilla on se ensimmäinen postaus. Olkoon tämä nyt siis Superlativin sellainen.

Kahden viestinnän opiskelija-tytön päähänpistosta syntyneen blogin on tarkoitus olla musiikista ja popkulttuurista kertovaa, toivottavasti suhteellisen laadukasta kirjoittelua sisältävä ja
enemmän tai vähemmän säännöllisesti ilmestyv julkaisu. Emmyleen salainen ammattihaave on musiikkitoimittaja, minkä vuoksi Rumban, Sonicin ja Q:n kaltaiset lehdet kuuluvat vakiolukemistoon. Vuosien aikana suurimman arvostuksen Emmin silmissä ovat keränneet nimet kuten Otto Talvio, Niklas Elmér, Jan Gradvall sekä Samuli Knuuti. Hyvä musiikkijournalismi vakuuttaa - huono aiheuttaa ainoastaan mieleen piirtyviä kysymysmerkkejä ja sääliä kirjoittajaa kohtaan.
Musiikin suhteen Emmi on lähestulkoon kaikkiruokainen, mutta kuulokkeista kaikuu todennäköisimmin indie, ruotsalainen rock tai akustista lähentelevä singer-songwriter materiaali.
Lizellen tanssimaan saavat italialainen musiikki, parhaat pophitit, r'n'b ja ikikuumat klassikot. Musiikkimarkkinoiden angloamerikkalainen hegemonia ärsyttää varsinkin silloin, kun se ei saa laulamaan mukana tai ihailemaan hohdokkaita musavideoita. Koska vieraat kielet ja kulttuurit kiinnostavat, ei tule niitä puuttumaan myöskään blogimerkinnöistä.

Jos haluat lukea objektiivisia, subjektiivisia tai ylipäänsä jonkinlaisia mielipiteitä musiikkikulttuurista, watch this space. Emme väitä astuvamme Otto Talvion tai Samuli Knuutin saappaisiin, mutta olemme kaksi tyttöä jotka pitävät musiikista ja tykkäävät kirjoittaa ainakin yhtä paljon kuin edellä mainitut herrat.

Over and out.

/Emmi & Liisa.